Himokasta

Puiston jäästä riisuuntuneella, alastomalla polulla askel uppoaa reidenpehmeällä iholla. Vihreää odottavan maan verisuonilla.

Kylläpä kevät on karkeudessaan himokas. Tuoksuillaan räävitön. Rivouttaan likainen. Ehdottomuudessaan epäpyhä.

Lähes routivasta maasta kuulee puiden juurisupatuksen. Toinen toisiinsa kietoutuneen suihkeen. Valomerkin vaikutuksen puuhorteeseen. Kevättä.

Ihminenkin hamuaa toiseen ja itseensä.

Vieressä tyttö tuomaroi kumppania tinderillään. Voi vallattomuuden vaisuutta. Avusteista arkaa lähentelyleikkiä.

Puilta ja puistoilta olisi opiksi otettavaa. Kevään kainouden puutteesta. Aidosta.

Peter Paul Rubens: Venus peilaa

Toinen asema

Toisessa kaupungissa rautatieasemalla on toisenlainen tunnelma. Tai oikeammin sinussa on.

Sama mitä junaa odotat, lähtevän tai saapuvan.

Ei ole jokapäiväinen tuleminen ja meneminen. On jotakin mieleenuurtuvampaa. Muisto, sen alku.

Aikaa jauhaessaan katselee kulkijoita. Jokainen on tähän hetkeen ikäänkuin tarkoituksella ripustettu. Jokainen sonnustautuneena tarkalla harkinnalla, ilmeitä myöten. Näyttämö, jossa olet monologisi kanssa.

Kävelevät ohitse, kuin et olisi. Ovat eri kohtauksesta.

Junat hengittävät ulos ja sisään. Vielä ei ole sinun vuorosi.

Ehdottoman terveellistä matkustaa toisinaan toisille asemille. Näkemään missä maailmassa on.

Peter Paul Rubens: Muotokuva