Pimeän sävyissä

Otollinen aika paneutua pimeään.

On pimeää ja toista pimeää. Kuin on valoa. Sen puuttumista.

Pimeä on pehmeä syli. Tumman villakankaan karhea kosketus. Salainen kohtaus.

Toinen pimeä on tummunut talvinen taivas. Avaruuden ääretön kylmä koti. Linnunradalta ja edemmäs kiitävä tyhjyys. Huimaava yksinolo.

Pimeä on takertuva uupumus. Raskaat askeleet. Maan magneetti.

Päälle kaatuvaa pimeää eivät polvet kestä. Se kuristaa kurkusta ja ottaa ilman. Kääntää maailman, pysäyttää ajan.

Kuitenkin. Pimeän sävyissä vain valon varjot.

Marc Chagall: Punainen kukko ja yö

Säkissä

Taas se tunne kuin kaapattuna toiseen todellisuuteen. Joku väänsi pääkytkimestä.

Pimeässä säkki päässä. Edessä oleva saa empimään: ettei vain olisi yllättävä askelma alaspäin. Suorastaan jyrkänne. Tai seinä, sähköaita, umpikuja. Tatin raato.

Havahdut marraskuun mykkyydessä päiväsi nikamien niksahdukseen. Ajan nyrjähdykseen ja valon heiveröiseen nilkutukseen. Kellon vieteri pingahtaa poikki.

Tuttu muuttuu oudoksi ja öisen tyhjillä kaduilla pidetään ties pikkupirujen bakkanaaleja. Ihmekö kun eletään vainajien ja kuoleman kuukautta. Haamuja joka kulman takana.

Syytä sytytellä kynttilät ja lämmitellä tuikkeessa. Kohtapian arkeen ja aikaan tulee tuttu, toisen vuodenajan tahti.

Pimeyden voimat, perkele, nehän nenätetään.

Rembrant: Mietiskelevä filosofi