Talvilumi

Olen kävellyt valkoisella lumilakeudella. Katsellut lukemattomien hiekkahippujen leikkiä narskeeksi tallotulla pakkaspolulla.

Hileilyä neulasissa, alastonta oksaa kääriytyneenä valkoisen villavaan.

Olen ihmetellyt, miten maa kömmähtänyt lumikoloon. Kaikki kasvit kaivautuneina. Rauenneet riuhtomasta kasvun rataspyörää.

Samaa valkoista elävät ja elottomat. Esineet ja oliot. Talojen nuokkuvat räystäät. Parvekkeilla aaltoileva lumiaavikko.

Lumeen pöllähtävä päivä. Untuvaiseen häipyvä soperrus. Lumelta saatu lupa luopua.

Pablo Picasso: Nainen keltaisessa hatussa

Tavallinen lumisade

Arki askeltanut vaivalloiseen nilkkeeseen. Puolittaiseen. Vähän nuupahtaneeseen. Kuin piirongin päällä kenottava tuoksunsa heittänyt hyasintti.

Niin alustetaan tavallista taikinaa. On vanuuntunutta villapipoa ja märältä tuoksuvaa talvista takkia.

Päiväkin venynyt nivelkohdiltaan. Ikkunasta näkee enemmän kuin vielä ennen.

Lumi yrittää leijailla tavan takaa. Vinoon ja eri suuntiin, miten milloinkin.

Ymmärrän nyt hyvinkin koivikon kaunista ikävyyttä. Tsehovin sisarten
Moskovan matkaa. Jonnekin olisi...

Tyko Sallinen: Alaston

Huomisesta

Katu oli kerännyt koloihin juhlijoiden jälkeensä jättämää hilettä. Kullalle ja hopealle kimaltelevaa konfettia.

Puristi tiukkaan omanaan menneen yön jälkiä puuskatuulen tempoilusta piittaamatta. Ja uhmallakin, että arki jo alkoi mankeloida nupuista pintaa.

Muistojen säihkeessä hipun surumielisyys. Kuin taivaalta tipahteleva hienoinen lumipöly, keijujen kyyneleitä tavanomaiseen. Kristallivaloa tähänkin hetkeen, huomisen muistoon.

Claude Monet: Heinäsuovat lumessa