Varjo askeleelta

Katuvalolta toiselle ympärillä oma varjo.

Sivulta hypähtää, tummenee eteen ja siirtyy taas taakse. Askeleelta ottaa uuden aseman. Palaa. Aloittaa alusta.

Väsynyttä leikkiä. Pimeän pantomiimiä.

Kohta heitän hyvästit sille. Ajatus jo osaa kevään tienviitalle. Matkaseuran marssi hiipuu aikanaan hiekoitukselle.

Hetkeksi jätän. Katselen silloin jossakin hajavalossa ihan yksinäni. Kevättä.

William Turner: Auringonnousu

Kadonnutta

Lumi on sulanut ja huvennut kuin tunteet.

Kinosten valkoinen kuohu on kutistunut kuraiseen kasaan, josta tuskin tunnistaa valkoisen häiveen.

Kimallus on hatara muisto. Haalistunut kuva huurteessa keimalevasta puistosta.

Räntäinen sade läiskii kasvoille kuin loukatakseen. Sävyttömyys katsoo lätäkköjen peileistä. Elämä kolisee kaarteissaan. Askel ei jätä jälkeä.

Hiekka rahisee tyhjää ja toimetonta. Unelma, oliko?

Marcus Collin: Lumiräntää