Ääntä mahtuu

Vuodesta toiseen käki jaksaa. Mitä onnea ja eloja ennustaa. Luulisi menevän jakeluun vähemmälläkin jankkaamisella. Kukaan niitä laskemaan. Matikassa muutenkin surkea.

Peipot langoilla pitävät puoluekokousta. Teesejä pukkaa ja antiteesejä. Kiurulla kauempana oma monologi. Koska tulisi valmista ja viimeiseen näytökseen.

Varisten parvi suoraan Shakespearea. Tiirat tekevät yön kuningatarta. Ylä-ääniä taatusti kaikkeen tarpeeseen.

Aamulla kirnuaa kyyhky ja illalla kurppa.

Yhtä ääntä. Kaikki sanotaan, mutta kukaan ei saa sanoista selvää.

Kuutti Lavonen: Arda

Itselle anteeksi

Maan ylle satoi. Vesi huuhtoi talojen värit. Maisema harmaantui.

Vain kirkko muisti muita korkeammalla valkoisen värinsä. Syntinen sai anteeksi ja huono suli unohdukseen.

Vesi lankesi kohisten ja ajelutti ajatukset virran mukana mustaan. Tyynnyttikin kaikessa kiireessään. Kaupunki sulki sille silmänsä ja antoi kyyneltensä valua.

Samassa sateessa taakka ja sen vapautus. Läpikuultavan harmaan kylmä kosketus ja siinä suoja.

Taivaan itkun lohtu.  

Kuutti Lavonen: Imprimo-kokoelmasta

Kohtaaminen

Tapasin tiellä Uskon ja Toivon sekä kolmannen, niitä vähän pienemmän.

Taivalsin pölisevää hiekkatietä jokapäiväisellä sadonkorjuureissullani kohti ladon kylkeen istutettua postilaatikkoa. Kaverukset hälisivät vastaan.

Tuuli oli jo aamusta nuuskinut levottomasti nurkkia. Etsinyt suuntaansa. GPS päivityksessä, tai jotakin. Eilisen sinisen taivaanlakeuden päälle oli sutaistu häilyvää harmaata. Oltaisiinko saamassa sadettakin?

Kun sellaisella vähäpätöisellä hetkellä varoittamatta kohtaa nuo tavoitteestaan totiset, tehtävässään yksituumaiset, tinkimättömän sitoutuneet, varmat ja onnelliset, häkeltyy niille sijoilleen.

Uskossaan ja toivossaan vahvat ja väkevät.

Ne nähtyäsi jysähdät kuin aallonpohjaan aluksinesi merikortin sillä kohtaa, jossa merkitty magneettiset häiriökentät.

Pitää totisesti kalibroida arvot. Huitaista huolet Euroopan epävakaudesta, talouden heikosta hapesta, ilmastokatastrofista ja mistä fennovoimista.

Onkimiehet menossa pyynnille. Sen suurempaa uskon uljautta ja toivon säkenöivää kirkautta.

Kuutti Lavonen: Rafael