Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kevät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kevät. Näytä kaikki tekstit

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Himokasta

Puiston jäästä riisuuntuneella, alastomalla polulla askel uppoaa reidenpehmeällä iholla. Vihreää odottavan maan verisuonilla.

Kylläpä kevät on karkeudessaan himokas. Tuoksuillaan räävitön. Rivouttaan likainen. Ehdottomuudessaan epäpyhä.

Lähes routivasta maasta kuulee puiden juurisupatuksen. Toinen toisiinsa kietoutuneen suihkeen. Valomerkin vaikutuksen puuhorteeseen. Kevättä.

Ihminenkin hamuaa toiseen ja itseensä.

Vieressä tyttö tuomaroi kumppania tinderillään. Voi vallattomuuden vaisuutta. Avusteista arkaa lähentelyleikkiä.

Puilta ja puistoilta olisi opiksi otettavaa. Kevään kainouden puutteesta. Aidosta.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/c6/Rubens_Venus_at_a_Mirror_c1615.jpg
Peter Paul Rubens: Venus peilaa

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Matkalla paikallaan

Sellainen aika, jolloin ei pitäisi olla matkalla jonnekin. Pitäisi olla matkalla, mutta ihan paikallaan.

Ympärilläsi luonto, kaikki kasvava ja elävä, valo ja sen liikkeet. Lämpö, tuuli ja tuoksut muutoksessa ja huomattavaa huomiota vaatien.

Muu tekee matkaa. Pysy ja ole sinä.

Liikkuuko katsomo vai pyöriikö näyttämö? Sama. Tässä oopperassa ei puutu patetiaa. Metsän ylväitä kuorokohtauksia. Kauneuden ja kasvun kevätuhria. Hentoja huiluosuuksia, fagotin kaipaavaa kurkkuääntä.


Kelluuko koko teatteri vuolaassa virrassa. Matkalla.

Sitten ajelehtii aikanaan jonnekin syksyiseen tyveneen. Auringon lämmittämän ja meren sileäksi vuoleman luodonpahan kylkeen. Odottamaan seuraavaa kevään kuljettamaa pikavuoroa ja miettimään onkohan siihenkin vielä paikkalippua luvassa.
Carl Laarsson: Tyttö ja omenankukat




tiistai 28. huhtikuuta 2015

Arka kevät

Kevät on tullut kaupunkiin aroin askelin.

Se on saanut pensaiden silmut paisumaan ja puiston puut pörhistymään aavistuksen vihreään. Mutta varoen.

Mereltä on noussut hiljainen sumuharso hypistelemään kulkijan hiuksia.

Voikukka suipistaa nuppujaan. Se ei ole vielä valmis pussaamaan päivää poskelle.

Naulakossa kauhtunut talvitakki odottaa edelleen päällepukijaa. Vuodenajan välitilassa kelluu kalpea minä. Silmät tekevät kevätsiivoustaan ja tiputtavat kyynelen. Kohta kimmeltää kesän odotus.


Kadun haavassa
vihertää pieni lehti,
kevät parantaa