Seura kaltaistaa

Pari päivää ollut levottomassa seurassa.

Tuuli puskee puita. Sählää kaislikossa. Narahtelee nurkissa ja ulisee ikäväänsä ovenraossa. On nin paljon liikeen ääntä että siitä tulee kokonainen hiljaisuus.

Omakin villasukkajalka alkaa etsiä toista sijaa. Ei voi ottaa hetkestä koppia kun ympärillä muu kaikki huojuu, heiluu, keikkuu ja kiitää. Kovassa kiireessä lounaasta pois.

Miettii, jos maailma ja mieli olisivatkin niin kuin ne itse asettelet. Aina eikä sattumoisin: tyyni iltahetki, korren haikea heiluri auringon viistoissa viivoissa, sinikkään pörriäisen unettava surina, laineen taputtelu laitaan. Ongen poiju kehdossaan.

Jarmo Mäkilä: Suden hetki

Toiset ovat tuuli

Toiset ovat tuuli. Toisia tuuli ajaa.

Tuuli on kirkas, ehdoton ja suoraryhtinen. Ainakin enimmän aikaansa. Tuuli on vailla väriä ja itseään. Se kulkee vaakasuoraan ja suorasti.

Tällaisina päivinä, jolloin valo puraisee silmänpohjia ja antaa syötin tulevasta keväästä, tuuli on kylmäkiskoisimmillaan. Armoton, myötätunnoton.

Esplanadeilla tuuli piti salkolipuille sulkeisiaan. Tönäisi epäkohteliaasti selkään, eikä malttanut odottaa vihreälle vaihtumista.

Tuuli on ensin, eikä sitä kiinnosta kenet se jättää kierimään jälkeensä.

Tuuli on ikävän ahne ja kyltymätön välinpitämättömyydessään.

Toisenlaisia tuuliakin on, - silloin tuulee toisaalta.

Vilho Lampi Nocturne (Liminka)