Tavallinen lumisade

Arki askeltanut vaivalloiseen nilkkeeseen. Puolittaiseen. Vähän nuupahtaneeseen. Kuin piirongin päällä kenottava tuoksunsa heittänyt hyasintti.

Niin alustetaan tavallista taikinaa. On vanuuntunutta villapipoa ja märältä tuoksuvaa talvista takkia.

Päiväkin venynyt nivelkohdiltaan. Ikkunasta näkee enemmän kuin vielä ennen.

Lumi yrittää leijailla tavan takaa. Vinoon ja eri suuntiin, miten milloinkin.

Ymmärrän nyt hyvinkin koivikon kaunista ikävyyttä. Tsehovin sisarten
Moskovan matkaa. Jonnekin olisi...

Tyko Sallinen: Alaston

Liikaa hyvää

Toisinaan käy, että hyvää on ihan liikaa. Minulle.

On hyvää puhetta, hyvää aikomusta, hyvää työtä, hyvää seuraa, hyvännäköistä, hyväntekevää ja mitä ties hyvän hyvää.

Hyvää on niin että hukkuu ja henkeä ahdistaa. Pitää pian päästä nurkan taakse. Oman pikkupirunsa seuraan. Rapistella kääre auki ja ahmia syntistä suklaapatukkaa. Ensihätään.

Seistä sateessa ja antaa kenkien kastua. Veden valua kylmin sormin kaulukselta alas selkää. Kohmeisesti kuristaa älykännyään kuin virsikirjaa viimeisellä tuomiolla.

Perkele vielä. Bussikin suhahti ohi. Jäädä hölmönä hengittelemään.

Tulihan se paino ja sen tasa.

Tyko Sallinen: Jytkyt