Kuin kevät

kuin yön tuoksu aamun hiuksilla
kuin valo pimeän peittona
kuin häikäisy 
kuin odotus, lupaus
kuin
mahdollinen

Kevät kuin
- olisit

Hugo Simberg: Fantasia

Kun putoaa

Toisina päivinä hetket horjahtavat kehältään ja putoavat. Maa muuttuu hauraaksi askelille. Tyhjä kannattelee aikaa.

Maisema hiutuu ja talot uppoavat harmaaseen. Kadut nimineen kompastelevat toisiinsa.

Kotiavainta ei löydä etsimällä. Eikä sellaista ovea, josta olisi tarkoitus kulkea.

Vähän paleltaa. Eikä tiedä varmaksi, onko pudota samanlaista kuin lentää vai kuin juuttua paikoilleen. Vastaamattomia kysymyksiä satelee enemmän kuin ehtii ajassa poimia.

Hugo Simberg: Tanssi sillalla
Ateneumin taidemuseo

Toivon toinen puoli

Satuin pilven reunalle: Satoi ja samalla paistoi.

Valo havahdutti pitkän harmaan ja syvän pimeän poikkeustilana.
Liikahtiko mielessä toivo?

Sade huuhtoi kiireellä kadulla läikähtäneen valon. Toivo sulki silmänsä unelle.

Satuin vain sellaiseen hauraaseen hetkeen. Toivon ja toivottomuuden rajalle. Saman tunteen valoon ja varjoon. Tiesin olevani.

Viisaasti

Viisautta olla vertailematta. Antaa itsensä olla.

Suoda sama armo toisille. Ohittaa.

Olla vaaittamatta, lopettaa sisäiset saarnat. Katumuskylvyt ja piehtaroinnit. Elämä liian lyhyt niiden ehtimiseen.

Kummasti opettaa ja ojentaa vuodenajan vaihto ihmistä.

Pihapiirin hömelö rastaanpoika tai rannan pikkusorsa.

Mitä huolta? Pää välillä pohjamutiin ja ylös kiitäen kuplana. Matoja lukemaan kevein askelin ja rinta rottingilla.

Kerran vain tämä kesä.

Giuseppe Arcimboldo: Neljä vuodenaikaa ja yksi pää