Useimmiten

Useimmat päivät ovat harmaita.

Toisinaan harmaus vain kelluu korkeuksissaan. Suojana ihmiselle valon pimeyden välissä.

Jokainen päivä on jonkin muisto. Tai unohdettu.

Sumua kulkee talojen välissä. Aika takertuu puistopuun oksiin. Enkelit lentävät, eivät kuule. 

- Kuuluu vain toisiaan hapuilevien laivojen kutsut mereltä kaukaa.

Rannalta saaret katoavat ja saapuvat. Olen tässä, mutten tiedä missä.

Kuin kevät

kuin yön tuoksu aamun hiuksilla
kuin valo pimeän peittona
kuin häikäisy 
kuin odotus, lupaus
kuin
mahdollinen

Kevät kuin
- olisit

Hugo Simberg: Fantasia

Kun putoaa

Toisina päivinä hetket horjahtavat kehältään ja putoavat. Maa muuttuu hauraaksi askelille. Tyhjä kannattelee aikaa.

Maisema hiutuu ja talot uppoavat harmaaseen. Kadut nimineen kompastelevat toisiinsa.

Kotiavainta ei löydä etsimällä. Eikä sellaista ovea, josta olisi tarkoitus kulkea.

Vähän paleltaa. Eikä tiedä varmaksi, onko pudota samanlaista kuin lentää vai kuin juuttua paikoilleen. Vastaamattomia kysymyksiä satelee enemmän kuin ehtii ajassa poimia.

Hugo Simberg: Tanssi sillalla
Ateneumin taidemuseo

Toivon toinen puoli

Satuin pilven reunalle: Satoi ja samalla paistoi.

Valo havahdutti pitkän harmaan ja syvän pimeän poikkeustilana.
Liikahtiko mielessä toivo?

Sade huuhtoi kiireellä kadulla läikähtäneen valon. Toivo sulki silmänsä unelle.

Satuin vain sellaiseen hauraaseen hetkeen. Toivon ja toivottomuuden rajalle. Saman tunteen valoon ja varjoon. Tiesin olevani.