Yö toi sateen. Veti samettisen viittansa veden ja vastarannan metsän ylle.
Sateen suojassa aika pidätti hengitystään. Taivas, meri ja maa samassa ajattomuudessa.
Kuin jälkeemmekin.
Metsän ripsillä hämärä kimallus. Suon yrttinen tuoksu sateen helmoissa.
Tämäkin yö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti