Ympärilläsi luonto, kaikki kasvava ja elävä, valo ja sen liikkeet. Lämpö, tuuli ja tuoksut muutoksessa ja huomattavaa huomiota vaatien.
Muu tekee matkaa. Pysy ja ole sinä.
Liikkuuko katsomo vai pyöriikö näyttämö? Sama. Tässä oopperassa ei puutu patetiaa. Metsän ylväitä kuorokohtauksia. Kauneuden ja kasvun kevätuhria. Hentoja huiluosuuksia, fagotin kaipaavaa kurkkuääntä.
Sitten ajelehtii aikanaan jonnekin syksyiseen tyveneen. Auringon lämmittämän ja meren sileäksi vuoleman luodonpahan kylkeen. Odottamaan seuraavaa kevään kuljettamaa pikavuoroa ja miettimään onkohan siihenkin vielä paikkalippua luvassa.
 |
| Carl Laarsson: Tyttö ja omenankukat |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti