Pimeässä säkki päässä. Edessä oleva saa empimään: ettei vain olisi yllättävä askelma alaspäin. Suorastaan jyrkänne. Tai seinä, sähköaita, umpikuja. Tatin raato.
Havahdut marraskuun mykkyydessä päiväsi nikamien niksahdukseen. Ajan nyrjähdykseen ja valon heiveröiseen nilkutukseen. Kellon vieteri pingahtaa poikki.
Tuttu muuttuu oudoksi ja öisen tyhjillä kaduilla pidetään ties pikkupirujen bakkanaaleja. Ihmekö kun eletään vainajien ja kuoleman kuukautta. Haamuja joka kulman takana.
Syytä sytytellä kynttilät ja lämmitellä tuikkeessa. Kohtapian arkeen ja aikaan tulee tuttu, toisen vuodenajan tahti.
Pimeyden voimat, perkele, nehän nenätetään.
 |
| Rembrant: Mietiskelevä filosofi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti