Sivulta hypähtää, tummenee eteen ja siirtyy taas taakse. Askeleelta ottaa uuden aseman. Palaa. Aloittaa alusta.
Väsynyttä leikkiä. Pimeän pantomiimiä.
Kohta heitän hyvästit sille. Ajatus jo osaa kevään tienviitalle. Matkaseuran marssi hiipuu aikanaan hiekoitukselle.
Hetkeksi jätän. Katselen silloin jossakin hajavalossa ihan yksinäni. Kevättä.
 |
| William Turner: Auringonnousu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti