Kevät pursuaa

Rannan mutamullasta puskee tarmokkaiden vuorenkilpien mykyisät versot. Tekevät punaryppyisillä nyrkeillään tiettäväksi vieressä kaakattaville poskihanhille, että perkeles osaavat täällä muutkin kaupunkisuunnittelua. Joukkoistetaan. Heitetään hachatonit. Me, hyvät tyypit.

Urbanisoidutaan nyt kaikki yhdessä. Hanhet paskomalla ja vuorenkilvet vahvojen varsiensa versonnalla. Ihminen siinä sohimalla selfieitään. Kun ei ole kaveria kuka hetken muistaisi, tunnistaisi. Todistaisi paikalla olleeksi, ja antaisi alibin.

Vietetään vappua. Juodaan ja huudetaan pään sisälle. Annetaan tyhjän kaikua. Ollaan hetki yhteistä juhlaa.

Ja. Olenhan tässä minäkin. Huomatkaa.

Kevät pursuaa kaupunkiin. Kuohuviinistä pölähtää pilvi. Korkki pääsee puristuksistaan ja suorii helmojaan. Mustarastas sättii vanhaa varista. Sipulit maakoloistaan työntävät periskooppinsa.

Tähyillään, mikä meno.

Heikki Marila: Skenet