Varokaa valoa

Sateen jäljiltä kaupunki sukelsi kadun lätäkköön. Talot tekivät kuvajaisistaan korkeuden kanssa pohjattoman kaivon.

Taivaansininen sopraano viritti huikean soolon. Tuuli tempaisi ratapihan pölyä kauluksesta ja heitti koko ruojan silmille.

Otsaluissa rutisee valo ja silmät sulavat lammikoiksi.

Nyt on turha jäädä ruikuttamaan tai ihmettä kummastelemaan. Kaupunkikevät synnyttää.

Onneksi ikkunat viimekin vuodenaikana jäivät pesutta. On edes pientä himerrystä lasien takana. Sinne aremmat kaltaiseni saavat lymytä valoa haukkomaan.

Rene Magritte: Golconde