Ei ole mukavaa. Ei ole reilua. Elämä ei ole.
Kevätaamuinen tyyni kimallus ja viherryksen hyväily vaihtuu silmää räpäyttämättä kiviporan ja kuormaajan pölyisään duettoon. Kirskeeseen ja äkkijyrinään. Ne tarttuvat hiuksista ja heittävät äänivalliin, pahoinpitelevät. Jättävät rähmälleen, ruhjeille ja välittämättä.
Ihmislaji, joka taitaa trapetsilla horjahtamatta hätäisimmässäkin tempoilussa, on kukkulan kuningasta. Lordiherraa ovat kelmutetut, pinnoitetut, ponnistetut. Päältä ja sisältä pelkäämättömät.
Mukautuvat.
 |
| Wassily Kandinsky: Keltainen-punainen-sininen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti