Lehmuksenvihreää

Puiston vanha lehmus seppelöi itseään. Tyvi versoo uutta vihreää ja kruunaa korkealle kiertyvää kaarnaista pintaa.

Puu kasvanut taivaaksi. Enkelten aavistelu suhisee lehvästössä. Mustarastas arkkienkelin äänenä.

Hengitän kasveja. Juurrun ja kiinnityn. Annan  muistojen hulvehtia.

Huuhdon syrjälle ikävän ja surun. En kadu. Annan armon kaikesta. Unohdan hetkeksi haavat. Omat ja toisille tehdyt.

Hugo Simberg: Haavoittunut enkeli