Taivalsin pölisevää hiekkatietä jokapäiväisellä sadonkorjuureissullani kohti ladon kylkeen istutettua postilaatikkoa. Kaverukset hälisivät vastaan.
Tuuli oli jo aamusta nuuskinut levottomasti nurkkia. Etsinyt suuntaansa. GPS päivityksessä, tai jotakin. Eilisen sinisen taivaanlakeuden päälle oli sutaistu häilyvää harmaata. Oltaisiinko saamassa sadettakin?
Kun sellaisella vähäpätöisellä hetkellä varoittamatta kohtaa nuo tavoitteestaan totiset, tehtävässään yksituumaiset, tinkimättömän sitoutuneet, varmat ja onnelliset, häkeltyy niille sijoilleen.
Uskossaan ja toivossaan vahvat ja väkevät.
Ne nähtyäsi jysähdät kuin aallonpohjaan aluksinesi merikortin sillä kohtaa, jossa merkitty magneettiset häiriökentät.
Pitää totisesti kalibroida arvot. Huitaista huolet Euroopan epävakaudesta, talouden heikosta hapesta, ilmastokatastrofista ja mistä fennovoimista.
Onkimiehet menossa pyynnille. Sen suurempaa uskon uljautta ja toivon säkenöivää kirkautta.
 |
| Kuutti Lavonen: Rafael |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti