Tuuli on kirkas, ehdoton ja suoraryhtinen. Ainakin enimmän aikaansa. Tuuli on vailla väriä ja itseään. Se kulkee vaakasuoraan ja suorasti.
Tällaisina päivinä, jolloin valo puraisee silmänpohjia ja antaa syötin tulevasta keväästä, tuuli on kylmäkiskoisimmillaan. Armoton, myötätunnoton.
Esplanadeilla tuuli piti salkolipuille sulkeisiaan. Tönäisi epäkohteliaasti selkään, eikä malttanut odottaa vihreälle vaihtumista.
Tuuli on ensin, eikä sitä kiinnosta kenet se jättää kierimään jälkeensä.
Tuuli on ikävän ahne ja kyltymätön välinpitämättömyydessään.
Toisenlaisia tuuliakin on, - silloin tuulee toisaalta.
| Vilho Lampi Nocturne (Liminka) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti