On hyvää puhetta, hyvää aikomusta, hyvää työtä, hyvää seuraa, hyvännäköistä, hyväntekevää ja mitä ties hyvän hyvää.
Hyvää on niin että hukkuu ja henkeä ahdistaa. Pitää pian päästä nurkan taakse. Oman pikkupirunsa seuraan. Rapistella kääre auki ja ahmia syntistä suklaapatukkaa. Ensihätään.
Seistä sateessa ja antaa kenkien kastua. Veden valua kylmin sormin kaulukselta alas selkää. Kohmeisesti kuristaa älykännyään kuin virsikirjaa viimeisellä tuomiolla.
Perkele vielä. Bussikin suhahti ohi. Jäädä hölmönä hengittelemään.
Tulihan se paino ja sen tasa.
 |
| Tyko Sallinen: Jytkyt |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti