Kohtaaminen

Tapasin tiellä Uskon ja Toivon sekä kolmannen, niitä vähän pienemmän.

Taivalsin pölisevää hiekkatietä jokapäiväisellä sadonkorjuureissullani kohti ladon kylkeen istutettua postilaatikkoa. Kaverukset hälisivät vastaan.

Tuuli oli jo aamusta nuuskinut levottomasti nurkkia. Etsinyt suuntaansa. GPS päivityksessä, tai jotakin. Eilisen sinisen taivaanlakeuden päälle oli sutaistu häilyvää harmaata. Oltaisiinko saamassa sadettakin?

Kun sellaisella vähäpätöisellä hetkellä varoittamatta kohtaa nuo tavoitteestaan totiset, tehtävässään yksituumaiset, tinkimättömän sitoutuneet, varmat ja onnelliset, häkeltyy niille sijoilleen.

Uskossaan ja toivossaan vahvat ja väkevät.

Ne nähtyäsi jysähdät kuin aallonpohjaan aluksinesi merikortin sillä kohtaa, jossa merkitty magneettiset häiriökentät.

Pitää totisesti kalibroida arvot. Huitaista huolet Euroopan epävakaudesta, talouden heikosta hapesta, ilmastokatastrofista ja mistä fennovoimista.

Onkimiehet menossa pyynnille. Sen suurempaa uskon uljautta ja toivon säkenöivää kirkautta.

Kuutti Lavonen: Rafael

Metsähetki

Kuivan, kallioisen kangasmetsän rapiseva tuoksu. Jäkälän murtuva riite. Sammal huokaisee karheasti. Kallio lämmön onnessaan. Muurahaiset kyntävät neulaspellollaan.

Metsänemäntä kuivattelee yrttejään. Perhosilla hohtavat siipilakanat. Korennot ensitanssiaisissaan.

Miten hentoinen on metsäinen hetki. Sen ajan kuin päivänsäde kyläilee.

Onnea ripotellaan hyppysellinen kerrallaan. Muuten menee maku.

Johannes Vermeer: Pitsinnyplääjä

Tietä

Maalaistie rahisee askelten alla omaa murrettaan. Peltojen korret tekevät aaltoja kulkijan ajatuksille.

Keskiviiva on merkitty ruohotuppain. Ohituskieltoa kirkuvat pientareen keltanot ja leinikit. Vihreää valoa, lupa astua.

Kauempaa pinkaisee peltolintu asioilleen.

Kesä on kerroksittain muistoja. Vuosirenkaita tuoksujen, tuulen, valon, värin  ja lämmön kosketuksista. Miltä iholla tuntuu, miten hetki tekee pesänsä.

Taivaan kupoli on tyhjä ja kirkkauttaan täynnä. Pitää avaruuden kylmää loitolla.

Kysyn, missä enkelit asuvat.

Georges Seurat: Hevonen pellolla

Siivouspäiviä

Kesä on pitänyt siivouspäiviään tiuhaan tahtiin. Pöllyttää ja huljuttelee puiden latvuksissa. Harjaa heinänkorsia, luuttuaa pinnan parkettia. Hoover hurisee lähes lakkaamatta.

On saanut varoa varpaitaan. Vähän ja taas väliin huiskii virutusvettä, vedetään isolla ämpärillä kaatamalla tai suihkutellaan kevyemmällä kädellä.

Mikäs, saa sitä siivota. Voin rauhassa nostaa jalat rahille ja seurata syrjästä.

Vaikka kyllä vimma tarttuukin. Pistää pään ulos ovenraosta ja antaa tuulen riipiä hiuksista. Päästää pahaa pois sateen virutellessa takinselkää. Huutaa vastarannalle vaikka sinne asti ei ylläkään. Niin on maailma vinossa ja itse eniten kallellaan.

Kyllä kesä sitten taas aikanaan silittelee. Antaa auringon paistaa. Värittää taivaskannen siniseen ja valkeaan. Hämärtyy sirkkojen soittoon.

Outi Heiskanen: Kuoriutuminen