On saanut varoa varpaitaan. Vähän ja taas väliin huiskii virutusvettä, vedetään isolla ämpärillä kaatamalla tai suihkutellaan kevyemmällä kädellä.
Mikäs, saa sitä siivota. Voin rauhassa nostaa jalat rahille ja seurata syrjästä.
Vaikka kyllä vimma tarttuukin. Pistää pään ulos ovenraosta ja antaa tuulen riipiä hiuksista. Päästää pahaa pois sateen virutellessa takinselkää. Huutaa vastarannalle vaikka sinne asti ei ylläkään. Niin on maailma vinossa ja itse eniten kallellaan.
Kyllä kesä sitten taas aikanaan silittelee. Antaa auringon paistaa. Värittää taivaskannen siniseen ja valkeaan. Hämärtyy sirkkojen soittoon.
 |
| Outi Heiskanen: Kuoriutuminen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti