Olen ryhtynyt laskeskelemaan. Parhaina matkapätkinä pääsen nilkkapareissa useaan kymmeneeen, kun lähijunan lisäksi asemalaituritkin lasketaan. Sattuu olemaan samalla reitillä liikkeellä paljon alakouluikäistä varttuneempaa.
Tällaisesta ajanaskareesta huomaa kypsyneensä ikävuosiaan vastaavasti. Hieman kateellissävyisestä huvittuneisuudesta kulloinkin meneillään olevaan koleuteen.
Seuraavaksi viihdytän itseäni vedonlyönnillä: Miten käy nilkkojen marrasloskassa? Miten siististi tyyli sikiää vielä toden talven tullen?
Tämä on kiistämättä hauskempaa kuin taskunenäliinojen tiirailu. Jokaisen pikkutakkityypin rintataskusta tursuileviin liinakkeisiin katosi pikkuhiljakseen kiinnostus kokonaan.
Nilkkajutussa on ihan omaa aistillisuuttaan.
 |
| Stiina Saaristo: Juhlat |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti