Takaisin

Aika puiden palata läpinäkyviksi. Ovat ensin haurastuneet heijastamaan taivaalta valoa, ja sitten ripottelevat lehtensä peitteeksi polulle. Unohtavat elämän.

Paikoin kokonainen metsä.

Aamun siniseen ne piirtävät terävät varjokuvat. Kerjäävät huomion ja tekevät kokonaan toisen maiseman. Vaativat kysymään, missä itsesi kanssa olet.

Päivällä on kesäistä kirkkaampaa. Varjo tekee viiltoja. Etkä todellakaan tiedä oletko. Olet. Et. Oletko matkalla jo jonnekin vai tässä. Näkyykö sinunkin läpi.

Hugo Simberg: Tuuli puhaltaa