tiistai 13. lokakuuta 2015

Samaan aikaan enkelit...

Aamuisen aseman harmaalle laituriasfaltille unohtunut valkoinen sulka. Kuka lie enkeleistä lähtölehahduksessaan sen pudottanut.

Tahallaan vai tarkoituksettomasti. Löytäjälle ratkottavaa.

Minkälaiset yöyksinäiset enkelten pidot olleetkaan. Tanssineet pasuunapauheessa. Kuukärryillä vihdoin kyyditty ennen valoa kotitaivaalle. Kaatuneet ilonpidostaan pilvipehmeille aamunkultaan.

Itsellä tuskin aavistusta enempää tietoa enkelien elosta. Mutta omien askelten asettelu samoille sijoille hulauttaa ilon aallon.

Ihmisen osassa on väliin paremmatkin puolensa: Sellaiset kun enkeli heittää huomenet sulallaan. Antaa ymmärtää että paljon on piilossa yhä, saavuttamatta, selittämättä ja löytämättä.
Kim Simonsson




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti