Ihmekö kun lumentulo antoi odotuttaa. Tuhruisen takin tummille olkapäille istahtavat taivaankauniit lumikiteet suora provokaatio. Bling-blingiä, turhuuden markkinaa. Tuskin tuovat apua janoavalle, saati mitään mirhaa ikuisen ikävän kirnuun.
Halki tumman taipaleen puskeva, pikkukyliä nuuskiva paikallisjuna peilasi ikkunasta pois lumen aavistuksenkin. Sulki sisäänsä tutun ja turvallisen tumman: Iloluonteisen iltapäivän päätepysäkille matkaavan pariskunnan. Rehevän naisen ja halonhakkaajamiehen machomiimeineen. Niukkaa nokkeluutta runsaudella laukovan perusheikin. Meitä monta muuta halpamatkustajaa.
Tuoksuinen turvallisuus: Tahmaisiin olutläikkiin takertunut, tuhkakuppinen plyysipenkkien lauantai-illan bukee.
Oi Suomi, oodia pukkaa.
 |
| Eero Järnefelt: Raatajat rahanalaiset |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti