Huomisesta

Katu oli kerännyt koloihin juhlijoiden jälkeensä jättämää hilettä. Kullalle ja hopealle kimaltelevaa konfettia.

Puristi tiukkaan omanaan menneen yön jälkiä puuskatuulen tempoilusta piittaamatta. Ja uhmallakin, että arki jo alkoi mankeloida nupuista pintaa.

Muistojen säihkeessä hipun surumielisyys. Kuin taivaalta tipahteleva hienoinen lumipöly, keijujen kyyneleitä tavanomaiseen. Kristallivaloa tähänkin hetkeen, huomisen muistoon.

Claude Monet: Heinäsuovat lumessa