Milloinkaan ei voi tietää, ollaanko juuri nyt päätepysäkillä vai lähtölaiturilla. Aika kolisee ohi kuin kolmosen ratikka. Mennessään kaarteessa ulvaisee ikäväänsä tai iloaan. Nekin toisissaan kuin siamilaiset.
Ikääntyvä lopputalvi rahisee kaduilla. Ihmisten jaloissa kuleksimassa. Harmaa pilvipeite harteilla tuskin lämmittää.
Moni katsoo ohi tai pälyilee paikkaa johon silmänsä kiinnittää. Nakkaa ajatuksensa ajan flipperiin. Harva tässä.
Näin yhdentekevää. Lopussa tai jälleen sen alussa.
 |
| Hieronymus Bosch: Haywain triptyyki |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti