Hetkistä jokainen omalla merkityksellään. Aika asettuu palasina sijoilleen.
Taivaalta leijailee takille valkeaa. Äänet ja kiire humahtavat hiljaiseen pehmeään. Aika leijuu sinisessä. Pysähtyy.
Höytyvät kehräävät itsensä kukkien terälehdillä. Nurmikko muuttuu sammakonkuduksi. Ympärillä utuistuu.
Puiston paju lavastaa minulle. Tuuli ei hengitä. Kukaan ei vaadi pääsylippua. Olen mukana. Tämä on vain minulle, vain nyt.
 |
| Ragnar Ekelund: Sisäkuva |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti