Miten vaan rajaat ja lajittelet. Työnnät pois tai huuhdot ajatuksistasi. Aina on. Kaikkea. Paljon.
Istutat puun ja odotat kasvavan. Silti se versoo toisaalla. Teet muurahaisille helpon polun ja katsot niiden taivallusta jäkälikössä. Itsesi asettelet siististi laskoksille, mutta kutistut kohta rypyille.
Yrittämällä ei maailma järjesty. Tuskin muutoinkaan. Sen kun oppisi vielä.
Hokusai: Punainen Fuji |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti