Pimeys on parhaimmillaan paksu peitto, jonka alle uni tekee pesän. Se on hiljaisuutta soiva katedraali. Yksinäinen kävely. Horisontin rauhallinen tasanko, jossa katse laskee levolle.
Kun pimeys on pimeimmillään kuvittelen sen kiteytyvän kirkkaaksi. Jos oikein avaa silmänsä ja katsoo syvyyteen, eikö silmiin sytykin tähtiä.
Valon lähellä pimeys pimenee. Pimeässä valo kirkastuu. Lieneekö siinä joulun ajatus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti