Kuka niistä tietämään, että miksi ja ketä varten niitä mukana kuljetellaan.
Sellainenkin asia kuin saappaaseeni puhkiutunut reikä. Siihen missä varsi kutristuu kyykkyasennossa.
Samanlaisessa reikäsaappaassa seison valokuvassa pikkutyttönä. Isän kanssa. Mamman pihalla, ulkorakennuksen nurkalla. Vajan tai entisen kanalan, johon eno nakutteli tuoreilta laudoilta tuoksuvan kesähuoneen.
Valkoisissa pikkusaappaissa punainen paikka, sellainen polkupyörän sisäkumeille tarkoitettu. Ja se suunnaton häpeä.
Valkoisia saappaita ei ole, eikä varmaan valokuvaakaan, ei valokuvaajaa, ei mammaa, isää ei enoa, ei mitään mummolaa käydä. Mutta reikä on vaan yhä ja pikkutytön häpeä kuvaan tallentuvasta rikkinäisestä saappaastaan.
 |
| Wäino Aaltonen: Syntymäpäivän aamu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti