Moniääni

Ihmisestä lähtee useimmiten niin ääntä, ettei muu mahdu. Ja jos ääntä ei tule ulos se pyörii vähintäänkin pään sisällä. Oma ääniraitansa jokaisella.

Äänessä aina myös ihmisen teelmät. On pörinää, hurinaa, pärinää, soittoa, kilkettä ja kalketta. Monenlaista.

Olikos ääni ennen äänettömämpi?

Se saattoi olla ääneti, vaiti ja sanomatta. Hipihiljaiseen pudottaa pisaran. Antaa oksan raapaisun resonoida. Veneen hankaimen kirahtaa. Onton kopsahduksen kuulua kuun jo kelluessa taivaan tähtirannalla. Jonkun kuullun kaipaavan vaarantakaisesta kuusimetsästä kaikuaan. Siipien läpsähtää. Risun katketa.

Ääni taikoi ja taituroi salaperäiseen sitäkin salaisemman. Aavistuksen ja odotuksen. Sen joka todellisen nurkan takana yhä odottaa.

Pekka Halonen: Viulunsoittaja