Runsaudensarvi. Ilon tulitus. Salaperäinen ihmevekotin.
Sitkeästi siristelin putkeen ja päätin, että saan otteen värien rytmistä. Oivallan muutoksen kaavan. Seurauksen syyn. Palaan alkuun ja ihailen uudelleen. Tiedän mitä teen ja hallitsen hetken.
Sain katsoa usein ja pitkään. Ei avautunut maailmankaikkeus, ei syntynyt edes kehnoa kaavan hahmoa. Pelkkää kauneuden kauheaa kaaosta.
Käsittämätöntä ja kiistatta elämässä muutoinkin vallitsevaa. Ei kertausta, ei samaa setuppia. Elämän ehdoton kopiointisuoja.
 |
| Ambrosius Bosschaert: Asetelma |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti