Aikaa kutakin

Nojaan junan ikkunaan. Silmäkulmassa talojen tahtiinsa katkomaa vihreää.

Kirjassa kirjaimet joukkoina sanoiksi. Sanajonot kappaleiksi. Sivu kääntymään.

Hanhiparvi omassa taivaassaan kauhoo viistosti kohti etelää. Yöstä kulkee usvan jälki pellon pientareelle.

Juna etenee, hiljentää. Ovi suhahtaa. Huokaa kohta kiinni. Lapsijoukko lehahtaa matkaan.

Aika aaltoilee itsekseen. Elämä kuljeskelee läpi. Kukin ajastaa omalla tavallaan.

Claude Monet: Saint-Lazaren asema