Kaikilla tehtävänsä päivän näyttämöllä. Primadonnan palveluksessa.
Ennen kuin esirippu avataan horisontti saa oranssin kauluksen. Saaren metsäinen selkä muuttuu mustaksi ja hitaasti valo kapuaa ylös. Iskee säilänsä silmiin. Tämä sisääntulo ei jää huomiotta. Draamalla on diivansa.
Kuu kalpenee vastataivaan kaarella, hapertuu harsoksi siniseen. Liukenee vaivihkaisesti.
Puut kahistavat oksiaan aplodeiksi. Talot ojentuvat ja venyttävät varjonsa pitkiksi äänettömään fanfaariin.
Aurinko astuu majesteettisesti kultabrokadipuvussaan. Päivä voi alkaa puuhansa.
 |
| Marc Chagal: Sirkus |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti