Pieneksi ihminen

Vesi oli asettunut peiliksi taivaan harmaalle. Pilvien juhlasaatto lipuu tyynen yli huntunsa lepikon latvuksia raapien.

Hiljaisuus on rakentanut holvinsa korkeuksiin asti. Syksyn katedraalissa on pyhää.

Vakavana katsoo vaiennut luonto vuodenkierron vääjäämätöntä. Pieneksi tulee ihminen.

Vastasyntyneen näkemättömissä silmissä väikkyy tumma syvyys, veden kaikki avaruus. Suu kuin syksyn pihlajassa punainen terttu.

Aika vartoo kypsymistään, elämä täyttymistään. Hetken seisoo vesi, ei virtaa.

Vedessä häivähdys kalan kyljestä, menneen ja tulevan varjo.

Paul Klee: Legenda Niilistä