Varjo askeleelta

Katuvalolta toiselle ympärillä oma varjo.

Sivulta hypähtää, tummenee eteen ja siirtyy taas taakse. Askeleelta ottaa uuden aseman. Palaa. Aloittaa alusta.

Väsynyttä leikkiä. Pimeän pantomiimiä.

Kohta heitän hyvästit sille. Ajatus jo osaa kevään tienviitalle. Matkaseuran marssi hiipuu aikanaan hiekoitukselle.

Hetkeksi jätän. Katselen silloin jossakin hajavalossa ihan yksinäni. Kevättä.

William Turner: Auringonnousu

Kadonnutta

Lumi on sulanut ja huvennut kuin tunteet.

Kinosten valkoinen kuohu on kutistunut kuraiseen kasaan, josta tuskin tunnistaa valkoisen häiveen.

Kimallus on hatara muisto. Haalistunut kuva huurteessa keimalevasta puistosta.

Räntäinen sade läiskii kasvoille kuin loukatakseen. Sävyttömyys katsoo lätäkköjen peileistä. Elämä kolisee kaarteissaan. Askel ei jätä jälkeä.

Hiekka rahisee tyhjää ja toimetonta. Unelma, oliko?

Marcus Collin: Lumiräntää

Talvilumi

Olen kävellyt valkoisella lumilakeudella. Katsellut lukemattomien hiekkahippujen leikkiä narskeeksi tallotulla pakkaspolulla.

Hileilyä neulasissa, alastonta oksaa kääriytyneenä valkoisen villavaan.

Olen ihmetellyt, miten maa kömmähtänyt lumikoloon. Kaikki kasvit kaivautuneina. Rauenneet riuhtomasta kasvun rataspyörää.

Samaa valkoista elävät ja elottomat. Esineet ja oliot. Talojen nuokkuvat räystäät. Parvekkeilla aaltoileva lumiaavikko.

Lumeen pöllähtävä päivä. Untuvaiseen häipyvä soperrus. Lumelta saatu lupa luopua.

Pablo Picasso: Nainen keltaisessa hatussa

Tavallinen lumisade

Arki askeltanut vaivalloiseen nilkkeeseen. Puolittaiseen. Vähän nuupahtaneeseen. Kuin piirongin päällä kenottava tuoksunsa heittänyt hyasintti.

Niin alustetaan tavallista taikinaa. On vanuuntunutta villapipoa ja märältä tuoksuvaa talvista takkia.

Päiväkin venynyt nivelkohdiltaan. Ikkunasta näkee enemmän kuin vielä ennen.

Lumi yrittää leijailla tavan takaa. Vinoon ja eri suuntiin, miten milloinkin.

Ymmärrän nyt hyvinkin koivikon kaunista ikävyyttä. Tsehovin sisarten
Moskovan matkaa. Jonnekin olisi...

Tyko Sallinen: Alaston