Keltainen päivä pienesti

Heinäkuu on ollut tavattoman, - ja samalla tälle paikkakunnalle tavanomaisen -, kuiva. Aika pitkälle kuitenkin päästiin ennenkuin pikkukoivikoissa ja pihapuissa keltainen on alkanut pilkuttaa maisemaa.

Päivän teemaväriksi keltainen sopii myös tienpiennarta täplittävien mykerökukkaisten pietaryrttipuskien vuoksi. Yrtti on niin hauska, että sitä tekisi mieli kuivata sylitolkulla syksyn värittömyyden varalle. Onneksi täällä maalla riittää pellonpiennarta ja rantalepikkoa pietaryrtin kasvaa.

Oma unikkoviljelmä on voinut juuri niin kuin kaikki surkuhupaisat puutarhapyrkimykseni. Eli aika vaatimattomasti. Siitä pikkuruinen kukkapenkki on ollut kiintoisa, että sitkeästi sieltä aina silloin tällöin joku unikoista punnertaa esiin kukkasen. Alkukesästä taisi olla päivä, jolloin kukassa oli peräti kolme kaunotarta samaan aikaan. Mutta tänään on auki hauraita terälehtiään tuulessa keinuttava keltainen unikko. Mikä riemu yhdestä, kauniista kukasta.

Keskityn tänään kesänkeltaiseen.