Kylän rannassa toimi ennen saha. Rannikkopitäjässä se oli joskus reilut sata vuotta sitten ihan kohtuullisen merkittävä työllistäjä. Maattomat, metsättömät miehet saivat sieltä ainakin sesonkiluontoisesti elantoa.
Sittemmin lakkasi sahaaminen. Jäi piippu, komea konttorirakennus ja hallitilaa.
Nykyisin sahan konttorilla lauletaan kesäaikaan karaokea, tanssitaan jukeboxin tahdittamana ja joskus saadaan joku edustava lavalaulaja esiintymään.
Silakkapitäjän entisellä sahalla paistetaan myös pitsaa. Se on laiskan lomailijan kesäkeittiön perusjuuresta: grillaaminen kun ei käy kun seutu ritisee kuivuuttaan ja potut sillillä ei nappaa.
Minä haukkasin tänään kesäpitsaani isoisoisän muistolle. Miehelle, jolle sattui pahasti sahalla ja joka kuoli laiturille odoteltaessa laivakyytiä Turkuun ja hoitoon. Näin olen sen sahamiehen tarinan kuullut omalta, jo manalle menneeltä isältäni, joka taas oli kuullut tarinan omalta isältään...
Hiukanko huimaa toisinaan kun miettii pientä itseään isossa elämässä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti