Parin päivän sumu- ja suhjusadeverho on rauhoittanut entisestään syyshorroksessa makoilevaa maisemaa.
Maisema muokkaa ajatuksia. Kaikki ympäröivä haikea kauneus itkettää ajoittain.
Toisenlaistakin on. Työmatkallani havahduin.
Espoon asemaa vartioi 70-lukuinen betoninen toimistohirviö. Betoniseinä on niin väritön, ettei sitä tohdi edes harmaaksi kuvata. Seinää läikittää räystäiltä alas valunut vesi. Ikkunat ovat saaneet itkettyneen ilmeen ja tummat silmänaluset.
Rakennus on niin surkea näky, että oma alakulo tuntuu suoranaiselta onnelta.
Maailmaan mahtuu.
Sumu piilottaa
metsältä ääriviivat
totuus unohtuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti