Junan ikkunasta, ohikulkevan puiston puista ja maiseman tunnelmasta sen huomaa. Oma kaupunki tekeytyy verkalleen taas omaksi itsekseen.
Taivaan välly on harmaa, ja ilma seisoo aavistuksen utuisena. Puut kohentelevat oksiaan ja ryhtiään suunnattomassa väriloistossaan. Talot saavat takaisin oman arkkitehtonisen kauneutensa ja selkeät ääriviivansa.
Äänet ovat samat, mutta astetta tukkoisemmat. Kuin pumpuliin puhallettu vihellys.
Lokakuu antaa kaupungillemme takaisin sen arvokkuuden. Se suo silmälle levon ja kulkijalle ilon.
Vaahteran lehden
keltahehkuinen kämmen
kadun poskella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti