Tuntemaan tuulta, tuoksuttelemaan merta ja märkiä lehtiä, saatava sadetta niskaan ja ihmeteltävä haurastuvia, lehdiltään ohenevia puita ja värittömyyteen vaikenevia puistoja.
Asfalttiin tarrautunut, keltaisena kirkuva vaahteranlehti pitää lujasti vielä kiinni väristään ja menneen kesän lehvästösuhinoiden salaisuuksista.
Ihminen kulkee ihmetellen kaiken suunnattoman tapahtumisen keskellä. Kaikki keväästä käänteinen. On aika sulkea ovet, tilkitä ikkunat ja rauhoittua syksyn syliin.
Helsingin yksi hienoimpia julkisia taideteoksia on Pekka Jylhän suunnittelema Urho Kekkosen musitomerkki Lähde.
Se on urbaani lampeni, jonka silmään en kyllästy katsomaan. Varsinkin tähän aikaan vuodesta. Hartaampaa, salaperäisempää ja voimaannuttavampaa paikkaa saa hakea.
 | |||||||||||||||
| Pekka Jylhä: Urho Kekkosen muistomerkki Lähde. Hakasalmen puisto Helsinki. |
kuvana puiden oksat /
elämän kartta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti