torstai 16. lokakuuta 2014

Vesi, peilin pinta ja syvyys


Kaupunki on vuorokaudessa heittäytynyt epäystävälliseksi. Tuulen kannattelema kylmä suhtautuu ylimielisesti vaatteisiini, verenkierto ei jaksa pumpata kehoon lämmön tunnetta.

Kauppatorin kolera-altaalla vesi läikkyi kuin elohopeasoppa. Repalaisesta aamuvalosta ei ottanut selvää, mitä odottaa tulevalta.

Edellisen illan oopperakuvat Debussyn Pelleas ja Melisande kulkevat mukaan päivään:

Veden vääristävä peili, pohjalla kimallus ja pisaroiden ilo. Ja sen kauhistuttava syvyys, pohjaton lähde ja kaivoskuilun haisemaan pysähtynyt kaivo. Tiedostettu ja tiedostamaton itsessä.

Vesi on voimakas symboli ja kuva.

Allemonden linnake on minussa ja jokaisessa. Omiin tragedioihimme uppoava ihminen. Pinnalle pyristelevä, rakkauteen kurkottava.


 
http://www.ooppera.fi//images_gallery/img/52_305.jpg

Maisema kuin kieli, ajatus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti