Lehtipuut hulmuttelivat heti aamusta kainon vihreitä helmojaan. Jos olisivat juuriltaan irronneet, niin olisivat kirmanneet niiltä sijoiltaan ylös Linnunlaulun kalliolle kuin Suomi-filmin punakat piiat.
Oli heti niin aurinkoista, että päivää olisi voinut haukata kuin kypsää omenaa.
Talojen ikkunat iskivät säteille silmää. Kadut marssivat ryhdikkäinä renkipoikina peltopuuhiinsa puhtaassa valkeassa valossa. Koko kaupunki heräsi anivarhaiselle aamulypsylle nuuhkien tuulta ja tuulen suuntaa. Taivaan sini oli niin sinistä, että ylös katsoessa huimasi kuin altaan ylimmältä hyppytasanteelta.
Tuomiokirkolla esiliina pestynä ja hiuksille kietaistu vihreä liina. Terhakka pakettiauto tarjoutumassa lypsyjakkaran virkaan.
Kadunpesijän vesiletku suhisi kuin utareista maito lypsäjän kämmenistä tyhjään ämpäriin.
Elämän täyttä on valon, valkean ja sen tuoreen vihreän vivahde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti