Ympärilleen katselemalla oppii yhtä ja toista. Vaikkapa lätäköistä ja siinä kylpijöistä.
Tuijotin sadetihkuisen harmauden halki läheiselle katukiveykselle muodostunutta taivaan harmaata toistavaa lätäkköä.
Betonimaisemaan sulautunut lähteen silmä muodostui siihen, missä maa loivasti viettää katukaivoon. Kaivon syvyyksiin olisi samoin tein voinut solahtaa koko varsin yhdentekevä maisema. Lätäkkö kuitenkin pysytteli hetken maan pinnalla ja peilaili pilviä.
Tähän herkkään hetkeen pelmahti pari pulua. Harmaita hekin.
Lätäkön kaltaisesta tulikin lampi. Arvokkaan iltapäiväpesun ja iloisen vesileikkihetken näyttämö.
Uskoisin, että pulut olivat onnessaan. Ainakin minä olin. Elämä on hetkittäin enemmän kuin siedettävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti