Kaupungin fauna yllättää. Näin aamulla hiirenoloisen otuksen. Se ryntäsi ylös Suomen Pankin paraatiovelle vievää ramppia.
Miten niin pieni voi olla niin hirveän vikkelä. Ja vielä ilman siipiä. Voisivatpa pienet ihmisetkin.
Mistähän se oli tulossa ja minne menossa? Oliko hädissään vai silkkaa hilpeyttään? Kotiinko, sinne Snellmanin patsaasta kolmas kolo vasemmalle? Olivatko edellisillan sitsit venyneet varhaiseen? Vai innokkaana kohti päivän töitä, joita kokonainen kohortti kollegoita holvin setelisilppurina jo painoi menemään?
Arvelen oliota hilpeäksi. Sen laatuinen askellus kuvasti kiirettä ja katastrofia enemmän olemisen runsasta riemua.
Sillä asenteella olisi mukava itsekin liikuksia.
Välillä, ja varsin tähän aikaan vuodesta, käytävät vain ovat usein liukkaita. Vähän pitää varoa askeleitaan, kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti