Talveen mahtuu tänäisen tapaisia päiviä. Niistä useimmat eivät jätä lattialle edes pientä kuralätäkköä tai jalan alla kipeää tekevää hiekkahippua.
Mikään ei kimalla. Pakkanen ei kilistele kuohuviinimaljaa. Taivaanemännän puuterihuiskusta ei putoa lumipölyä silmille. Vain valtava mitäänsanomattomuus sulkee kaupungin syleilyynsä. Öinen orkesteri on koonnut anivarhain kamppeensa, ja loppuun juodusta lattesta on jäänyt lasiin kuivunut maitorantu.
Meri makaa ikävystyneenä selällään. Taivaan harmaus on sen jääsohjoinen peite. Valo vain viipyilee eikä löydä varjojaan.
Teen kahvilan paperiliinalla taitosharjoituksia. Annan etuajo-oikeuden ajalle. Olen. Enkä välitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti