Elämäsimulaatio

Vappu on yhdenlajin elämäsimulaatio. Se herättelee talvihorroksesta ne, jotka valveille tahtovat. Se on pikakelaus lapseen, ilonpitoon, irtiottoon, vastuuttomuuteen, kohtuuttomuuteen. Jokellusta, kukerrusta, pihinää ja poksahdusta.

Se on kaiken olevaisen sekopäinen arkkiveisu.

Vappu kohottaa altismieliset korkeuksiin samoin kuin taivaansineen supistuvat kaasupallot.

Se opettaa kovapäisimmätkin tajuamaan oman oudon eksistenssinsä maailmankaikkeudessa. Se on se tunne kun kuohuviinipöhinä päässäsi siristelet horisonttia vaakamalliin ja vastaan tuijottaa samansuuntaisessa pyrkimyksessä toinen sihinäpää.

Tämän simuloinnin syvintä olemusta emme ymmärrä emmekä koskaan tulee ymmärtämäänkään.

Mitä myyttistä perimää kelaamme? Siinä kysymys kun silliaamiaisesta on ehditty iltapäivän huikopalaan.

Ansoitettuna serpentiinikatiskaan vihoviimeisen olon äärelle. Elämän kertakaikkisen ikikysymyksen edessä.

Miró Nainen, lintu ja tähti